Kuten otsikosta näkee, emme päässeet Lofooteille asti.
Söimme aamupalan ulkona. Tämän majoituksen ruokapöytä taisi olla tämän matkan hienoimmalla paikalla maisemien suhteen.
Lähdimme sitten ajoissa kohti Gryllefordin lauttarantaa. Ajoimme sinne noin 45 minuutin matkan majoituksestamme.
Kävimme katsomassa ensin mikä on lähellä lauttasatamaa oleva näköalapaikka joka lukee mapsissa, Gryllefjordin näköalamutka. Täältä ei tosin näkynyt kuin sen tunnelin suu, josta me jo tänne tulimme.
Koko ajomatkan oli kovin hiljaista autoteillä. Siksi lauttasatamassa perillä odotti yllätys: pitkä autojono. Olimme jonossa jopa kaksi tuntia ennen lautan lähtöä eli klo 9, niin jono pääsi yllättämään.
Pysäköimme jonon perään, nousimme autosta ja lähdimme laskemaan montako autoa jonossa on ennen meitä. Lauttaan mahtuu noin 45 autoa. Meitä ennen oli noin 55- 60 autoa, joten emme millään tulisi pääsemään klo 11 lauttaan.
Tähän olimme varautuneet ja päättäneet jo etukäteen, että emme jää odottamaan päivän toista lauttaa, joka lähtee klo 15, eli kuuden tunnin odotuksen päästä. Kuusi tuntia odotella autolla tai kävellen lähistöllä on ihan mahdoton aika.
Myös tuleva sää mietitytti: tänään keskiviikkona olisi aurinkoista, mutta torstaille oli luvattu kunnon sateita Lofooteille koko päiväksi. Eli jos olisimme päässeet Lofooteille tänään, olisi ehkä koko seuraava päivä pitänyt kärsiä sateesta ulkona, jolloin maisemista nauttiminen voisi olla mahdotonta, tai olla jossain sisällä ja hotellien hinnat vaikuttivat olevan jo pilvissä näin myöhään katsottuna.
Myös mietitytti se, olenko minäkin saamassa saman flunssan kuin mieheni nyt sairastaa, onneksi hän on jo sen paremmalla puolella eikä se hänellä ollut kovin paha.
Kävimme rannan vessassa ja sitten poistuimme autojonosta. Meidän perään oli tullut yksi auto.
Sitten oli tehtävä uusia suunnitelmia. Olimme päättäneet, että lähdetään johonkin muualle, jos emme pääse klo 11 lauttaan. Mihin, se oli arvoitus vielä tässä kohtaa.
Lähellä oli kylä nimeltä Torsken, käytiin siellä, pikkuinen hiljainen kylä.
Mieheni löysi kartasta vielä vanhan vuoristotien ihan lauttarannan vierestä, joka päättyi ylös näköalapaikalle nimeltä Gryllefjord utsiktpunkt. Ajoimme sinne. Upeat maisemat. Tie tosiaan päättyy tänne, edessä on betoniporsaat.
Täällä näyttäisi olevan kyltin mukaan joku kävelyreitti, Småtindan, joten nyt kun suunnitelmat ovat jo muuttuneet, mikäs siinä. Kävellään ylöspäin, jos mieheni flunssaisena jaksaa. Kipuaminen ei ollut pitkä. Korkeuseroa vain 60 metriä. Ylhäällä oli myös upeita maisemia ja nähtiin täältä jopa lauttarantaan asti ja nähtiin kuinka klo 11 lautta tuli satamaan päin. Söimme rauhassa eväitä maisemia katsellen.
Yllättäen tunsin jonkunlaista huojennusta siitä, että emme päässeet Lofooteille. Jonkinlaista helpotusta, että nyt reissumme tästä eteenpäin oli taas kuin tyhjä paperi, mitään pakollisia nähtävyyksiä ei tarvinnutkaan olla seuraavaksi suorittamassa ja näkemässä eikä mihinkään ollut juuri nyt kiire.
Lähdimme autolla tunnin pituisen matkan kohti Senjan saaren eteläosaa, jossa on silta pois saarelta Finnsnesin kaupunkiin. Siellä kävimme kaupassa ja ostimme salaattibaarista purkillisen salaattia lohella. Söimme autossa parkkiksella katsellen, kuinka Hurtigruten-laiva ajoi saarten välistä ja sillan ali.
Suuntasimme itää kohti. Mahdollisesti ylitämme rajan Suomeen takaisin jo tänään.
Mapsista löytyi oikeassa suunnassa Narvikin taistelun 1940 muistomerkki. Ajoimme sinne 40 minuutin ajomatkan. Kello oli puoli kaksi.
Ja lähellä oli Bardufossen koski ja pato, jossa kävimme myös. Se tosin oli hankalasti siten, että piti kävellä levikkeeltä sillalle autotien kapeassa reunassa.
Lähellä oli Målselv Bygdemuseum - Fossmo farmstead, portti oli auki mutta paikka oli kiinni. Kävimme vähän porttien sisäpuolella kävelemässä.
Kävimme vielä kurkkaamassa mikä paikka olisi Målselfossen. Löytyi majoitustakin tarjoava hiljainen rakennus ja mökkejä, joiden takana oli kävelylenkki kuohuvalle koskelle, jossa ilmeisesti on lohia. Vesi kohisi kovaa vai vauhdikkaasti. Täällä on oltava varovainen, ettei putoa kuohuihin. Pidemmällä edessäpäin reitillä oli uudelta näyttävät infotaulut. Kello oli puoli kolme kun lähdimme täältä pois. Ilmeisesti mökkejä olisi ollut vapaana tänään, mutta ajamme pidemmälle.
Jatkoimme itään tietä E6. Päätimme ajaa tänään Kilpisjärvelle ja varasimme Laplands hotellista huoneen.
Putoukselta oli vajaa kahden tunnin matka kunnes vastaan tuli Rovijoen putous, ennen Suomen rajaa. Kävelimme polkuja pitkin eri kohtiin katsomaan putousta.
Puolisen tuntia ja olimme jo hotellilla. Parkkipaikalla oli poroja. Enää ne ei hätkähdyttänyt niin paljoa, olihan autoteilläkin vähän väliä saanut väistellä poroja.
Auto latautui yön yli hidaslaturissa hotellin pihalla.
Hotellilla oli upea rantasauna, johon menimme ja pääsimme pulahtamaan viileään Kilpisjärveen.
Söimme illalla hotellin ihanan tunnelmallisessa ravintolassa Saana-tunturin pilkottaessa ikkunasta. Tähän oli hyvä päättää tämän vuoden kesäloman road trip Norjassa.
Varasimme huomiselle Lapland hotellin Pallakselta. Hauska mennä sinne näin kesäaikaan. Pallaksella on lasketeltu talvella kyllä.
Ajokilometrit: noin 325 km.
Ajettu reitti tämän päivän alkuosasta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti