Aamulla lähdettiin tutustumaan Senjan saareen. 40 minuutin ajomatkan päässä pohjoiseen päin oli Husøy, pikkuinen saari joka kauniisti tuli esiin vedestä, kun ajettiin sinne tietä ja tunneleita pitkin.
Ajettiin aallonmurtajalla kulkevaa tietä saarelle. Ajettiin hetki myös saaressa, mutta se vaikutti niin pieneltä, että käännyttiin pian takaisin. Käytiin sentään kaupassa saaressa hakemassa syötävää. Rannalla kaupan luona tehtiin juuri kaivuutöitä tai muuta, joten työkoneiden meteli vähän pilasi pikkuisen saaren uneliasta tunnelmaa.
Ajettiin pois saarelta ja pysähdyttiin kohta syömään eväitä, kun tuli sopiva levike ja penkit. Puolisen tuntia myöhemmin piipahdettiin saman vuonon länsipuolella Fjordgårdissa ja sieltä löytyi public toilet ja maisemia Husøyn päin. Täältä näkyi myös Hesten ja Segla-huiput, ja kiikaroidaan kuinka siellä näkyi ihmisiä.
Jatkettiin matkaa. Mieheni flunssa on päällä, joten tänään me ei olla valloittamassa vuoria. Käytiin kuitenkin katsomassa mistä lähtee kävelyt Hestenille ja Seglalle. Löytyi maksullinen parkkipaikka. Kello oli puoli kaksitoista. Sattumalta näimme edellisen majoituksen Leifin ja hänen naapurinsa, joka tervehti meitä eilen, täällä ulkona. Kai olivat menossa kiipeämään.
Parinkymmenen minuutin päästä olimme seuraavalla vuonolla ja tien varren levikkeiltä sai nyt kunnon kuvaa noista korkeista huipuista. On jylhää maisemaa.
Ersfjordstranda tuli pian seuraavaksi, jossa Norjan matkailusivusto kehuu kultaista huussia, mutta alue oli nyt työmaa ja oli ajettava vain kaiken läpi. Tuskin menetettiin paljoa.
Seuraavaksi tien vierellä Ersfjordenin näköalapaikka, johon pysähdyimme katsomaan maisemia.
Ja pian perään oli Tungeneset, puinen laituri, joka kulki rantakallioilla rannan suuntaisesti. Täältäkin oli hienot maisemat, mutta ehkä vähän turhaan ylistetty paikka. Ihmisiä oli runsaasti. Vessa löytyi. Kannattaa matkaillessa muuten pitää pieni määrä vessapaperia vaikka repussa, usein näistä yleistä vessoista puuttuu paperi.
Oli tullut nälkä ja siksi The fat cod- ravintola tuli eteen sopivasti. Ruokana oli vain fish and chips tai rapuannos. Jaoimme yhden valtavan annoksen kalaa ja ranskalaisia ja jälkiruuaksi ihanaa omenapiirakkaa. Tuuli yhtäkkiä todella kovaa terassille, joten kaikki asiakkaat pakkautuivat talon seinustan taakse pöytien ääreen tuulensuojaan.
Olimme jo ajaneet tämän päiväiseen majoitukseemme asti ja koska meillä oli hyvin nyt aikaa, ajoimme vähän pidemmälle, siihen suuntaan mihin huomenna jatkamme, katsomaan Bergsbotn näköalatasanteen, eli laiturin korkealla vuoristossa, jonka päälle pääsi kävelemään. Muutamia muitakin ihmisiä oli, mutta kaikki tuntuivat odottavan hienosti kuvausvuoroa.
Vieressä vähän matkan päässä oli myös pieni vesiputous, joka näkyi tieltä. Mapsissa luki Wasserfall. Paikka oli myös armeijan omistuksessa; siellä oli erikoinen tunneli. Vesiputouksen lisäksi maisema oli kaunis, pyöreä lampi tai järvi nimeltä Botnvatnet varasti huomion.
Ajoimme majoitukseen Skalandiin nimeltä Base camp Senja. Pääsimme pikkuiseen autotallin yhteydessä olevaan kopperoon, hyvin pienellä ikkunalla ja hyvin kapealla sängyllä. No kai tässä yksi yö menisi. Ainakin terassilta oli hieno näkymä.
Kävelimme kauppaan ja vietimme illan terassilla syöden ja juoden. Kaupasta myös aamupalaa odottamaan jääkaappiin.
Huomenna aamulla yritetään ehtiä lauttarantaan ajoissa. Gryllefjordin lautalle on täältä majoituksesta ajomatkaa noin 45 minuuttia. Päivän ensimmäinen lautta lähtee klo 11 kohti Andenesiin, joka on ihan Lofoottien nurkilla. Pitää yrittää olla jonossa pari tuntia ennen sitä.
Ajokilometrit: noin 120 km.
Ajettu reitti:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti