Kilometrit yhteensä: noin 3000 km.
Menot:
Hotelliyöt 9 kpl, joista Suomessa 4 yötä, Norjassa 5 yötä (ei mukana yksi yö autossa, yksi laivassa, yksi junassa): 1202,75 e
Hurtigruten-risteily puolitoista vuorokautta täysihoito: 801,27 e
Autojuna yön yli: 263 e
Kaikki syömiset, juomiset: 692,72 e
Auton sähkö koko matkan ajalta: 146,35 e
8.8.2025:
Tänään kohteena Oulu, jossa hypätään autojunaan. Yö junassa ja aamulla lauantaina kotona.
Ulkona oli aamulla vain 10 astetta lämmintä, vilpoista.
Heti hotellista lähtiessä oli yllätys, kun ensimmäisenä tiellä ei ollutkaan poro vaan hirvi, joka seisoi pientareella. On se iso eläin.
Kolarissa ladattiin autoa.
11 jälkeen oltiin Aavasaksassa ja käytiin katsomassa, mikä on kartassa oleva Keisarinmaja sekä sen pihapiirissä oleva näkötorni. Pihalla oli opastaulut. Kiipesimme torniin.
Täällä oli myös näköalatasanteita, kun kävelee polkuja pitkin pohjoisen suuntaan lyhyen matkan. Nyt oli jo 18 astetta lämmintä.
Vaihdettiin välillä Ruotsin puolelle ja ajettii naapurimaassa Haaparantaan asti. Siellä vähän ostoksia ja Ikeassa on vessa.
Torniossa ladattiin autoa hidaslaturilla ja syötiin lounasta Meerin grillissä.
Iissä käytiin kävelemässä Hiastinhaaran luontopolku. Pitkospuukävely lintutornille. Oli ihan kiva paikka kulkea joen varressa. Täällä oli myös lampaita ja avattavia ja suljettavia portteja. Pulahdettiin parkkipaikan uimapaikalta jokeen kävelyn jälkeen.
Ouluun sitten. Vielä oli ladattava vähän autoa varmuuden vuoksi, että ei sähkö jää alle kymmeneen prosenttiin koko junamatkaksi.
Ei ole pidetty kiirettä päivän aikana, mitä sitä turhaan olla liian aikaisin odottamassa auton ajamista junaan klo 19.30. Minulla oli selvästi flunssa alkamassa. Taidettiin tehdä ihan hyvä päätös, kun päätettiin tulla Norjasta kotiin. Löydettiin Oulun juna-asemalle, autolla jonoon ja sitten auto vaunuun. Vielä piti tunti hengata aseman luona, kunnes pääsimme itse junaan ja viimeinen etappi kohti kotia alkoi.
9.8.2025:
Aamulla kotona. Semmoinen oli Suomen ja Norjan road trip tänä kesänä.
Ajokilometrit: noin 425 km (Pallas-Oulu).
Käytiin aamulla kävelemässä Kilpisjärven hotellin lähellä olevalle putoukselle nimeltä Tsahkalputous. Kilometri yhteen suuntaan eli lyhyt matka. Putoukselta oli näkymä kauas Kilpisjärven yli Ruotsiin asti. Poroja juoksenteli metsikössä. Saana-tunturi näyttäytyi koko komeudessaan kävelypolulta.
Kilpisjärveltä etelään päin tehtiin pitkän matkaa tietöitä, joten matkassa meni hiukan enemmän aikaa. Saattoauto opasti aina autoletkan perässään työmaan läpi.
Pysähdyimme paikassa nimeltä Muotkatakka, jossa oli kyltti, jossa lukee, että olemme Suomen maanteiden korkeimmalla kohdalla.
Matka jatkui etelään. Litossa käveltiin palsasuolle, lyhyt matka levikkeeltä, jossa opaskyltit.
Mannakoskella pysähdys lintutornilla. Tänne piti vähän kävellä autotien viertä, koska levike oli niin kaukana, eikä torni ollutkaan kummoinen.
Muonioissa lounastettiin. Sitten Pallakseen hotelliin. Vähän suunnittelematta lähdettiin kävelylle ja käveltiin sitten lähes laskettelumäen huipulle asti. Upeita maisemia.
Illalla syötiin hotellilla.
Tehtiin päätös ja hypätään huomenna perjantaina illalla Oulussa autojunaan ja ollaan kotona lauantaina aamulla.
Ajokilometrit: noin 225 km.
Kuten otsikosta näkee, emme päässeet Lofooteille asti.
Söimme aamupalan ulkona. Tämän majoituksen ruokapöytä taisi olla tämän matkan hienoimmalla paikalla maisemien suhteen.
Lähdimme sitten ajoissa kohti Gryllefordin lauttarantaa. Ajoimme sinne noin 45 minuutin matkan majoituksestamme.
Kävimme katsomassa ensin mikä on lähellä lauttasatamaa oleva näköalapaikka joka lukee mapsissa, Gryllefjordin näköalamutka. Täältä ei tosin näkynyt kuin sen tunnelin suu, josta me jo tänne tulimme.
Koko ajomatkan oli kovin hiljaista autoteillä. Siksi lauttasatamassa perillä odotti yllätys: pitkä autojono. Olimme jonossa jopa kaksi tuntia ennen lautan lähtöä eli klo 9, niin jono pääsi yllättämään.
Pysäköimme jonon perään, nousimme autosta ja lähdimme laskemaan montako autoa jonossa on ennen meitä. Lauttaan mahtuu noin 45 autoa. Meitä ennen oli noin 55- 60 autoa, joten emme millään tulisi pääsemään klo 11 lauttaan.
Tähän olimme varautuneet ja päättäneet jo etukäteen, että emme jää odottamaan päivän toista lauttaa, joka lähtee klo 15, eli kuuden tunnin odotuksen päästä. Kuusi tuntia odotella autolla tai kävellen lähistöllä on ihan mahdoton aika.
Myös tuleva sää mietitytti: tänään keskiviikkona olisi aurinkoista, mutta torstaille oli luvattu kunnon sateita Lofooteille koko päiväksi. Eli jos olisimme päässeet Lofooteille tänään, olisi ehkä koko seuraava päivä pitänyt kärsiä sateesta ulkona, jolloin maisemista nauttiminen voisi olla mahdotonta, tai olla jossain sisällä ja hotellien hinnat vaikuttivat olevan jo pilvissä näin myöhään katsottuna.
Myös mietitytti se, olenko minäkin saamassa saman flunssan kuin mieheni nyt sairastaa, onneksi hän on jo sen paremmalla puolella eikä se hänellä ollut kovin paha.
Kävimme rannan vessassa ja sitten poistuimme autojonosta. Meidän perään oli tullut yksi auto.
Sitten oli tehtävä uusia suunnitelmia. Olimme päättäneet, että lähdetään johonkin muualle, jos emme pääse klo 11 lauttaan. Mihin, se oli arvoitus vielä tässä kohtaa.
Lähellä oli kylä nimeltä Torsken, käytiin siellä, pikkuinen hiljainen kylä.
Mieheni löysi kartasta vielä vanhan vuoristotien ihan lauttarannan vierestä, joka päättyi ylös näköalapaikalle nimeltä Gryllefjord utsiktpunkt. Ajoimme sinne. Upeat maisemat. Tie tosiaan päättyy tänne, edessä on betoniporsaat.
Täällä näyttäisi olevan kyltin mukaan joku kävelyreitti, Småtindan, joten nyt kun suunnitelmat ovat jo muuttuneet, mikäs siinä. Kävellään ylöspäin, jos mieheni flunssaisena jaksaa. Kipuaminen ei ollut pitkä. Korkeuseroa vain 60 metriä. Ylhäällä oli myös upeita maisemia ja nähtiin täältä jopa lauttarantaan asti ja nähtiin kuinka klo 11 lautta tuli satamaan päin. Söimme rauhassa eväitä maisemia katsellen.
Yllättäen tunsin jonkunlaista huojennusta siitä, että emme päässeet Lofooteille. Jonkinlaista helpotusta, että nyt reissumme tästä eteenpäin oli taas kuin tyhjä paperi, mitään pakollisia nähtävyyksiä ei tarvinnutkaan olla seuraavaksi suorittamassa ja näkemässä eikä mihinkään ollut juuri nyt kiire.
Lähdimme autolla tunnin pituisen matkan kohti Senjan saaren eteläosaa, jossa on silta pois saarelta Finnsnesin kaupunkiin. Siellä kävimme kaupassa ja ostimme salaattibaarista purkillisen salaattia lohella. Söimme autossa parkkiksella katsellen, kuinka Hurtigruten-laiva ajoi saarten välistä ja sillan ali.
Suuntasimme itää kohti. Mahdollisesti ylitämme rajan Suomeen takaisin jo tänään.
Mapsista löytyi oikeassa suunnassa Narvikin taistelun 1940 muistomerkki. Ajoimme sinne 40 minuutin ajomatkan. Kello oli puoli kaksi.
Ja lähellä oli Bardufossen koski ja pato, jossa kävimme myös. Se tosin oli hankalasti siten, että piti kävellä levikkeeltä sillalle autotien kapeassa reunassa.
Lähellä oli Målselv Bygdemuseum - Fossmo farmstead, portti oli auki mutta paikka oli kiinni. Kävimme vähän porttien sisäpuolella kävelemässä.
Kävimme vielä kurkkaamassa mikä paikka olisi Målselfossen. Löytyi majoitustakin tarjoava hiljainen rakennus ja mökkejä, joiden takana oli kävelylenkki kuohuvalle koskelle, jossa ilmeisesti on lohia. Vesi kohisi kovaa vai vauhdikkaasti. Täällä on oltava varovainen, ettei putoa kuohuihin. Pidemmällä edessäpäin reitillä oli uudelta näyttävät infotaulut. Kello oli puoli kolme kun lähdimme täältä pois. Ilmeisesti mökkejä olisi ollut vapaana tänään, mutta ajamme pidemmälle.
Jatkoimme itään tietä E6. Päätimme ajaa tänään Kilpisjärvelle ja varasimme Laplands hotellista huoneen.
Putoukselta oli vajaa kahden tunnin matka kunnes vastaan tuli Rovijoen putous, ennen Suomen rajaa. Kävelimme polkuja pitkin eri kohtiin katsomaan putousta.
Puolisen tuntia ja olimme jo hotellilla. Parkkipaikalla oli poroja. Enää ne ei hätkähdyttänyt niin paljoa, olihan autoteilläkin vähän väliä saanut väistellä poroja.
Auto latautui yön yli hidaslaturissa hotellin pihalla.
Hotellilla oli upea rantasauna, johon menimme ja pääsimme pulahtamaan viileään Kilpisjärveen.
Söimme illalla hotellin ihanan tunnelmallisessa ravintolassa Saana-tunturin pilkottaessa ikkunasta. Tähän oli hyvä päättää tämän vuoden kesäloman road trip Norjassa.
Varasimme huomiselle Lapland hotellin Pallakselta. Hauska mennä sinne näin kesäaikaan. Pallaksella on lasketeltu talvella kyllä.
Ajokilometrit: noin 325 km.
Ajettu reitti tämän päivän alkuosasta:
Aamulla lähdettiin tutustumaan Senjan saareen. 40 minuutin ajomatkan päässä pohjoiseen päin oli Husøy, pikkuinen saari joka kauniisti tuli esiin vedestä, kun ajettiin sinne tietä ja tunneleita pitkin.
Ajettiin aallonmurtajalla kulkevaa tietä saarelle. Ajettiin hetki myös saaressa, mutta se vaikutti niin pieneltä, että käännyttiin pian takaisin. Käytiin sentään kaupassa saaressa hakemassa syötävää. Rannalla kaupan luona tehtiin juuri kaivuutöitä tai muuta, joten työkoneiden meteli vähän pilasi pikkuisen saaren uneliasta tunnelmaa.
Ajettiin pois saarelta ja pysähdyttiin kohta syömään eväitä, kun tuli sopiva levike ja penkit. Puolisen tuntia myöhemmin piipahdettiin saman vuonon länsipuolella Fjordgårdissa ja sieltä löytyi public toilet ja maisemia Husøyn päin. Täältä näkyi myös Hesten ja Segla-huiput, ja kiikaroidaan kuinka siellä näkyi ihmisiä.
Jatkettiin matkaa. Mieheni flunssa on päällä, joten tänään me ei olla valloittamassa vuoria. Käytiin kuitenkin katsomassa mistä lähtee kävelyt Hestenille ja Seglalle. Löytyi maksullinen parkkipaikka. Kello oli puoli kaksitoista. Sattumalta näimme edellisen majoituksen Leifin ja hänen naapurinsa, joka tervehti meitä eilen, täällä ulkona. Kai olivat menossa kiipeämään.
Parinkymmenen minuutin päästä olimme seuraavalla vuonolla ja tien varren levikkeiltä sai nyt kunnon kuvaa noista korkeista huipuista. On jylhää maisemaa.
Ersfjordstranda tuli pian seuraavaksi, jossa Norjan matkailusivusto kehuu kultaista huussia, mutta alue oli nyt työmaa ja oli ajettava vain kaiken läpi. Tuskin menetettiin paljoa.
Seuraavaksi tien vierellä Ersfjordenin näköalapaikka, johon pysähdyimme katsomaan maisemia.
Ja pian perään oli Tungeneset, puinen laituri, joka kulki rantakallioilla rannan suuntaisesti. Täältäkin oli hienot maisemat, mutta ehkä vähän turhaan ylistetty paikka. Ihmisiä oli runsaasti. Vessa löytyi. Kannattaa matkaillessa muuten pitää pieni määrä vessapaperia vaikka repussa, usein näistä yleistä vessoista puuttuu paperi.
Oli tullut nälkä ja siksi The fat cod- ravintola tuli eteen sopivasti. Ruokana oli vain fish and chips tai rapuannos. Jaoimme yhden valtavan annoksen kalaa ja ranskalaisia ja jälkiruuaksi ihanaa omenapiirakkaa. Tuuli yhtäkkiä todella kovaa terassille, joten kaikki asiakkaat pakkautuivat talon seinustan taakse pöytien ääreen tuulensuojaan.
Olimme jo ajaneet tämän päiväiseen majoitukseemme asti ja koska meillä oli hyvin nyt aikaa, ajoimme vähän pidemmälle, siihen suuntaan mihin huomenna jatkamme, katsomaan Bergsbotn näköalatasanteen, eli laiturin korkealla vuoristossa, jonka päälle pääsi kävelemään. Muutamia muitakin ihmisiä oli, mutta kaikki tuntuivat odottavan hienosti kuvausvuoroa.
Vieressä vähän matkan päässä oli myös pieni vesiputous, joka näkyi tieltä. Mapsissa luki Wasserfall. Paikka oli myös armeijan omistuksessa; siellä oli erikoinen tunneli. Vesiputouksen lisäksi maisema oli kaunis, pyöreä lampi tai järvi nimeltä Botnvatnet varasti huomion.
Ajoimme majoitukseen Skalandiin nimeltä Base camp Senja. Pääsimme pikkuiseen autotallin yhteydessä olevaan kopperoon, hyvin pienellä ikkunalla ja hyvin kapealla sängyllä. No kai tässä yksi yö menisi. Ainakin terassilta oli hieno näkymä.
Kävelimme kauppaan ja vietimme illan terassilla syöden ja juoden. Kaupasta myös aamupalaa odottamaan jääkaappiin.
Huomenna aamulla yritetään ehtiä lauttarantaan ajoissa. Gryllefjordin lautalle on täältä majoituksesta ajomatkaa noin 45 minuuttia. Päivän ensimmäinen lautta lähtee klo 11 kohti Andenesiin, joka on ihan Lofoottien nurkilla. Pitää yrittää olla jonossa pari tuntia ennen sitä.
Ajokilometrit: noin 120 km.
Ajettu reitti:
Hotelliaamupalan jälkeen otimme suunnan kohti länttä jo klo 8. Pysähdyimme tunnin päästä Sandviksletta-nimisellä rannalla, jonne oli pieni kävely parkkipaikalta. Täällä oli telttailijoita ja joku oli alasti aamupesulla. Ei ollut kummoinen rantakaan.
Käytiin vielä piipahtamassa vieressä olevalla Sommarøy-saarella. Sinne vei hieno iso silta, jossa oli liikennevalot ja vain yksi kaista. Ajettiin sillan yli ja pohjoiseen saaren läpi, kunnes vastaan tuli toinen yksikaistainen silta ja liikennevalot Hillesøyan saarelle, jolloin käännyttiin takaisin, koska oli kiire Brensholmenin lauttarantaan. Kauniit maisemat joka puolella.
Sitten lauttarantaan oli vain 10 minuutin ajomatka. Oltiin perillä tuntia ennen kuin lautta lähtee klo 10.45 ja oltiin neljäs auto jonossa. Päästään siis kyytiin. Jono piteni nopeasti meidän perässä. Tunti odottelua meni nopeasti ulkona tallustellessa. Sitten oli aika ajaa lauttaan henkilökunnan opastusten mukaan. Ennen lauttaan ajoa tarkistettiin rekisterinumero ja oli suoritettava maksu. Meidän etukäteen aktivoima ferrypay näytti toimivan, koska ei tarvinnut maksaa ikkunan kautta. Lautan hinta oli noin 19 euroa.
Näimme, että koko letka autoja ei mahtunut tähän lauttaan, vaan osa jäi rantaan. Kannatti olla ajoissa siis. Tällä kertaa tunti etuajassa riitti meille. Seuraava lautta lähtisi vasta klo 15, eli siihen on reilu 4 tunnin odotus.
Lautalla menimme istumaan sisätiloihin ja myös vähän myöhemmin kannelle. 45 minuutin matka taittui nopeasti.
Perillä Botnhamnin lauttarannassa Senjan saarella olimme jo klo 11.30. Vaikka olimme todella ajoissa, päätimme silti ajaa suoraan etelään päin majoitukseen puolen tunnin matkan. Upeita maisemia heti tälläkin Senjan itäosan alueella. Satuimme näkemään myös Hurtigruten-laivan ajamassa saarten välissä, kun ajelimme majoitukseen Visit Leif at Senja.
Perillä pääsimme onneksi heti asuntoon. Leif opasti kaikessa ja sanoi pienen pihasaunan olevan käytettävissämme ja saisimme myös ladata autoa huokeaan hintaan hänen autolaturillaan.
Asettauduimme taloksi isoon asuntoon, joka vaikutti olevan rakennettu autotallin päällä olevaan entiseen varastotilaan. Ihana paikka.
Kävelimme kaupalle ostamaan pakastettuja kinkkupiirakoita alumiinifolioissa ja paistoimme ne huoneessamme. Söimme ulkona pihapöydällä ja nautimme myös punaviiniä. Mihinkään ei ollut kiire. Oli rauhallista. Ainoastaan mieheni flunssa vähän häiritsi, mutta sekin vaikutti melko helpolta taudilta. Saankohan minä sen seuraavaksi...
Kävimme vielä uudestaan kaupassa hakemassa jäätelöt ja aamupalaa huomiselle. Sää oli aurinkoinen ja lämmin.
Sitten lämmitimme Leifin pihasaunan. Ihanat löylyt saimme Harvian kiukaalla. En ikinä tosin ole törmännyt siihen, että löylyhuoneesta tullaan ulos suoraan grillikotaan eli kuusikulmaiseen kotaan, jonka keskellä on iso grilli hormeineen.
Vielä illalla kävelimme lähelle rannalle nimeltä Vardnesstranda. Ja ehdimme katsoa vähän sarjaakin telkkarista. Mukavan hidastava päivä tämä ollut kaiken matkaamisen keskellä.
Varattiin seuraavalle yölle majoitus Base camp Senja saaren länsiosasta, jotta ollaan lähellä lauttaa, joka lähtee Gryllefordista ja vie Lofooteille päin.
Ajokilometrit: noin 100 km.
Ajettu reitti:
Päätimme jo aiemmin, että koska pysäköinti olisi Tromssassa niin kallista, aikoisimme tehdä tänään pienen päiväretken lähistölle, ja koska olisimme vielä toisenkin yön samassa hotellissa. (Myöhemmin sunnuntaina tajusimme, että kaupunkialueella olikin sunnuntai-pysäköinti ilmaista ainakin joillain alueilla.)
Lauantai-yöstä sunnuntai-aamuun hotellin edessä olevasta parkkipaikasta tuli maksua 14 euroa.
Miehelläni oli aamulla kurkku kipeä. Mutta se ei estänyt lähtemästä kohti Brosmetinden-nimistä kävelyä ylös vuorelle. Tämän piti olla helppo kävely. 257 m kävelyn korkeusero, vuoren korkeus 516 m merenpinnasta, kävelyn pituus 4,5 km edestakaisin.
Aamupalan jälkeen lähdimme liikkeelle. Matkaa autolla hotelliltamme kävelyn parkkipaikalle oli 1 h 10 min. Ensin ladattiin autoa pikalaturilla.
Matkalla sinne pysähdymme ottamaan kuvia Grøtfjordin näköalatasanteelta. Alempana oli leirintäalue sekä ilmainen vessa. Googlemaps löytää helposti public toilet-haulla vessoja.
Sitten kuvia melkein heti perään U-muotoisen mutkan vasemmalla puolella ei länsipuolella, tien vierellä levike, johon pysähdyttiin ja mentiin rannan tuntumaan kävellen. Upeita maisemia.
Klo 10.30 lähdimme patikoimaan ylämäkeen Brosmetinden-parkkipaikalta. Kävely oli raskasta, aurinko paistoi kuumasti eikä tuulevirettäkään ollut. Taukoja pidettiin paljon ja tasattiin hengitystä, mutta päästiin huipulle asti tunnissa. Ylhäällä kivikasa ja upeat maisemat joka suuntaan. Istuttiin syömään eväitä puolisen tuntia, sitten kävelyä alas autolle. Alaspäin meni 45 minuuttia. Vastaan tuli paljon kävelijöitä. Nyt tuuli oli virinnyt, joka helpotti vähän oloa. Koko kävelyyn meni 2 h 15 min.
Paluumatkalla samaa autotietä pysähdyimme koulun pihan vessassa ja vielä U-muotoisen tien etelämutkan kohdalla katsomassa maisemia. Hyvin lähellä samaa vuonon pohjukkaa kuin aamupäivällä.
Takaisin hotellille suihkuun, mutta matkalla pieni piipahdus kauppaan, joka oli sunnuntaina auki ja haettiin jäätelöt.
Löysimme autolle parkkipaikan kadunvarresta, josta easypark ilmoitti, ettei maksa sunnuntaina mitään.
Levon ja suihkun jälkeen lähdimme syömään ja kävimme pitsalla Casa Infernossa. Sen jälkeen kävelimme kaupunkia ympäri, esimerkiksi venesatamassa.
Kävimme vielä Ølhallenissa maisteluannosten äärellä.
Mieheni löysi kivan kuuloisen majoituksen Senjan saarelta, Gibostadista, Visit Leif at Senja. Varasimme sen. Jos emme pääsisi lautalle huomenna, tulisi monen tunnin kierros kiertää maita pitkin Senjan saaren eteläpuolen sillalle, mutta ainakin nyt olisi majoitus odottamassa.
Aamulla huomenna on aikainen herätys, jotta yritetään olla ajoissa lauttarannassa nimeltä Brensholmen ferjekai. Lautta vie satamaan nimeltä Botnhamn ferjekai. Päivän ensimmäiseen lauttaan emme ehtisi, mutta yritetään toiseen joka menee klo 10.45. Tähdätään sinne noin tuntia ennen. Hotellilta lautalle reilu tunti ajomatkaa. Lauttojen aikataulut löytyy netistä.
Mieheni rekisteröityi valmiiksi Ferrypay-sovellukseen, jolloin maksu menee kortilta automaattisesti, kun lautalla rekisteröidään auto kyytiin, muuten maksu otetaan auton ikkunan kautta.
Ajokilometrit: noin 105 km yhteensä edestakaisin
Ajettu reitti (kuvassa yhteen suuntaan):
1.8.2025:
Aamupalan jälkeen meillä oli pari kolme tuntia aikaa, ennen kuin pitäisi olla Hurtigrutenin laivan satamassa. Laiva lähtisi klo 12.30 ja autolla piti olla paikalla tuntia ennen.
Käytiin autolla katsomassa pääseekö miten lähelle näköalapaikkaa, joka on merkitty kaupungin eteläpuolelle, mutta ei sinne päässyt autolla, eikä nyt lähdetty kävellen kiipeämään.
Oli etukäteen mielessä lähteä käymään autolla Kirkenesin itäpuolella olevalle Prestøyan saarella, jolla näytti olevan joku kävelypolku. Loppujen lopuksi jätettiin auto vain saaren kaakkoisosaan rannan suuntaisen tien varteen ja käytiin kävelemässä rannan kallioilla. Ihan hieno paikka kävellä vähän leppoisasti ja nauttia kauniista aurinkoisesta aamupäivästä. Täältä rannalta näki jopa meidän laivan satamassa asti. Rannan kylteissä oli alueen lintujen kuvia ja ehkä nähtiin pesue kyhmyhaahka-naaraita ja poikasia kyltin mukaisesti.
Sitten oli aika ajaa takaisin hotellille ja lähteä laivasatamaan, Kirkenes terminal. Oltiin reilusti etuajassa. Siellä täällä lähellä satamaa kulki selvästi laivasta tulleita turisteja pareittain tai laumoina, joiden oletimme olevan risteilymatkalaisia, jotka ovat ehkä olleet kyydissä koko Hurtigruten-reitin etelästä asti ja nyt täällä pohjoisen kääntöpisteessä lähdössä takaisin etelään päin. Siihen tuleekin siinä tapauksessa jo reipas pätkä laivassa asumista.
Satamassa oli ajokieltokyltti, jonka olimme nähneet jo eilen, mutta portti oli edelleen auki, joten oli uskaltauduttava ajamaan laivan kyljen lähelle. Laivamme nimi on Midnatsol. Kyljen lähellä lopulta olikin pieni opaskyltti, jossa sanottiin että laivaan tulevat autot pysäköidään tähän ja tilaa oli noin kolmelle autolle. Pysäköimme ja lähdimme ulos autosta. Olin jostain lukenut, että laivaan mennään sisään kävellen ja vasta sitten palataan autolle ja viedään auto ruumaan. Joten siksi käveltiin portaita laivaan ja siellä olikin vastassa check in ja henkilökuntaa. Saimme hyttiavaimet ja siellä ohjeistettiin menemään kysymään laivan ulkopuolelle ruuman ovelle lastaushenkilökunnan ohjeita. No siellä sitten taas käskettiin takaisin sisään viemään avaimet check iniin. Erikoista pallottelua. Otettiin autosta matkalaukku ja mentiin sisään jonne kohta tuli lastaushenkilökunta hakemaan auton avainta.
Veimme matkalaukun matkatavarahuoneeseen, jota ei kai valvota mitenkään. Siksi kaikki tärkeä tavara kannattaa kantaa laivassa esimerkiksi repussa, ja sitten kiipesimme laivassa kannelle, jotta voisimme seurata, tuleehan autokin laivaan. Lopulta henkilökunta ajoi automme lähemmäs ruuman ovea ja jätti avaimet auton etuikkunalle. Vähän mietitytti asia, mutta niin tehtiin muillekin autoille. Lopulta meidän auto oli kadonnut ulkoa, emmekä olleet juuri silloin katsoneet, mutta toivoimme että auto olisi nyt ruumassa. Auton sovellus puhelimessa näytti että auto on täällä ja ovet on auki. Päätimme että emme lukitse niitä sovelluksella, vaan antaa olla auki, kun niin henkilökunta oli päättänyt tehdä.
Hurtigrutenilla on oma sovellus, josta pääsee näkemään aikataulun, ohjelman sekä myös mitä ruokia illallisella on valittavissa.
Pian alkoikin buffetlounas, mutta ennen sinne menoa odotimme, että laiva irrottautui satamasta.
Laivamatka pääsi nyt alkamaan. Reilu puolitoista vuorokautta risteilyä edessä. Huomenna lauantaina olisimme perillä Tromssassa myöhään illalla.
Buffetlounas oli runsas ja yllättäen juomatilaus olisi pitänyt tehdä heti, kun siitä kierrettiin kysymässä. Olin silloin yksin pöydän ääressä ja sanoin tarjoilijalle, että ehkä myöhemmin juomaa, koska emme olleet vielä jutelleet yhdessä mieheni kanssa mitä joisimme, tarjoilija silti vei viinilasit ja juomalistat pois. Päätimme että ihan sama, juodaan vettä ja illalla sitten viiniä.
Kohta kuulutettiin, että laivan edessä vasemmalla puolella on kapteeni nähnyt valaan. Mieheni oli juuri silloin hakemassa ruokaa, mutta moni muu tuli äkkiä ikkunan luo, josta sattumalta me olimme saaneet vapaan pöydän. Yhtäkkiä näen valaan selän pinnalla laivan vieressä koukkaamassa pintaan ja se katoaa samantien pinnan alle. Refleksinomaisesti nostan käden ja osoitan sitä. Äänistä päätellen kukaan muu ei kovaäänisesti sano nähneensä valasta, mutta minä olen 100 % varma että minä näin.
Tutkimme laivaa lounaan jälkeen, löysimme kirjasto-pelihuoneen jossa oli 1000 palan palapeli aloitettu, reunat ja vähän lisää oli vasta tehty. Jäimme tekemään hetkeksi palapeliä.
Kävimme kuuntelemassa esityksen kuningasravuista ja meille esiteltiin yksi elävä.
Laiva pysähtyi ensimmäisen pysähdyksen Vardøssa, kartassa lukee myös Vuoreija, klo 16.05, joka oli pidempi pysähdys ja silloin aikaa oli noin 55 minuuttia, ja laivasta pääsi kävelemään ulos. Olimme ulkona katsomassa laivan lähestyessä satamaa ja näimme kiikareilla ensimmäistä kertaa elämässämme vedessä lunneja kiikareilla. Harmi kun olivat niin kaukana ja nopeita, eikä niistä saanut kuvaa, mutta nokka oli helposti tunnistettavissa värinsä takia. Ainakin riskilöitä näkyi myös.
Alussa ohjeistettiin näyttämään ovella lippua lukijalle, jotta järjestelmään tunnistuisi tieto kuka on ulkona ja sisään tullessa kuka on sisällä.
Kävimme ulkona ja kävelimme lössin mukana kohti saaren länsipuolta ja linnoitusta nimeltä Vardøhus festning. Mukana käveli myös laivan opas. Lähellä oli myös muistomerkki ja kirkko. Sitten oli jo aika kävellä takaisin laivalle, menimme eri reittiä takaisin rantaviivan suuntaisesti ja matkalla kaikkien talojen katot olivat täynnä kalalokkeja ja niiden pesiä, äänimaailma ja haju sen mukainen.
Laivassa oli info, kävimme kuuntelemassa sen luentosalissa. Se sisälsi yleisiä ohjeita.
Menimme laivassa lähes tyhjään baariin juomaan kalliit kuohuviinit katsellen ohi lipuvia maisemia.
Hyttikorttien mukana saimme illallisajan ja pöydän numeron. Meillä oli vasta kolmas kattaus neljästä kattauksesta, klo 19.30. Illallisella sai valita alkuruuan, pääruuan ja jälkiruuan kolmesta eri vaihtoehdosta, joka tullaan kysymään pöydästä. Ihmettelimme mennessä, kun meidän pöytään oli katettu kolmaskin lautanen. Kun olimme tilanneet ruuat ja lasilliset valkoviiniä, saimme yllättäen pöytäämme illalliskaverin. Suomalaisnainen matkusti yksin laivassa lyhyen matkan vain yön yli ja oli hänkin ekaa kertaa laivassa. Juttelimme niitä näitä ruokaillessa ja aika kului nopeasti. Huomasin, että siellä täällä olisi ollut tyhjiä pöytiäkin, mutta jostain syystä hänet oli laitettu meidän pöytään. Illallisen aikana klo 20 pysähdyimme Båtsfjordissa, niin sai vähän erilaista maisemaa ja seurata laivan liikkeitä satamassa. Juomat piti maksaa ravintolasta lähtiessä oven luona.
Sitten olikin aika yöunille. Ei saatu parisänky-hyttiä, varatessa oli epäselvää onko hytissä parisänky vai ei, ilmeisesti ne jaetaan sattumanvaraisesti. Mutta meillä oli ikkuna ulos mikä oli kiva. Kolmas pysähdyspaikka oli klo 22.25 Berlevågissa jota seurasimme vain hytin ikkunasta, eikä jaksettu enää kannelle katsomaan. Yöllä pysähdyksiä oli vielä kolme: Mehamn, Kjøllefjord ja Honningsvåg. Taidettiin lähes joka kerta herätä kurkkimaan ikkunasta ulos.
2.8.2025:
Aamupalalle mentiin heti kun se alkoi klo 7. Taas runsas buffet. Klo 8 pysähdyimme Havøysundissa, jonne illallisen nainen oli menossa. Kiipesimme kannelle katsomaan satamaa.
Havøysundista lähtiessä vastaan tuli toinen Hurtigruten-laiva, vilkutettiin puolin ja toisin.
Laivassa ei ole paljoa tekemistä, kiersimme laivaa, teimme taas lisää palapeliä kirjastossa, joku oli käynyt edistämässä palapeliä sitten eilisen, istumme eri paikoissa laivassa eri pituisia aikoja, välillä kävimme kannella kävelemässä.
Sää oli tyyni ja vesi tasainen ja aurinko paistoi ja oli lämmintä. Ilmeisesti poikkeuksellisen lämmintä täällä päin pohjoista.
Näimme vedessä jotain mustaa kiiltävää liikkumassa, useampi eläin, todennäköisesti pyöriäisiä.
Hammerfest tuli klo 11, jossa pääsimme taas ulos ja aikaa kierrellä oli jopa 1 h 45 minuuttia. Kävimme ilman päämäärää kiertämässä siellä täällä. Iso kaupunki kyseessä.
Sitten olikin taas lounasbuffetin aika. Emme kiirehtineet takaisin laivaan heti sen alkaessa, vaan olimme ennemmin hetken kauemmin ulkona. Ruoka oli eri kuin eilen.
Kävimme lounaan jälkeen kuuntelemassa laivan luentosalissa infoa Hurtigrutenin historiasta.
Øksfjord satama tuli klo 15.50 ja katselimme sitä taas kannelta. Vedessä näkyi hylje ihan laivan kyljen luona uimassa pinnalla, (muistaakseni se oli täällä).
Meidän reitillemme osui vain kaksi paikkaa, missä sai mennä ulos laivasta, Vardø ja Hammerfest.
Øksfjordista lähtiessä tuli kovat tuulet ja ukkonen jyrisi jossain kauempana. Laivassa sai hetken kokea miltä tuntuu kovemmassa vastatuulessa. Ulkona ei voinut kunnolla kulkea, kun tuuli niin kovaa. Onneksi tuulenpuuskat helpottivat pian.
Teimme lisää palapeliä, tällä kertaa saksalaisen nuoren naisen kanssa, ja saimme palapelin valmiiksi asti.
Koko reissun aikana emme käytännössä viettäneet aikaa yhtään hytissämme, paitsi kun nukuimme yhden yön, siksi oli hyvä, että emme panostaneet parempaan hyttiluokkaan.
Hyttimme piti luovuttaa jo klo 20 siivousta varten, ja koska illallisemme olisi tänäänkin klo 19.30, meidän piti lähteä huoneesta jo ennen sitä. Matkalaukun veimme taas talteen matkatavarahuoneeseen.
Skjervøy satama tuli klo 19.30, jolloin meillä oli juuri toisen illan illallinen alkamassa ja katsoimme satamaa samalla ravintolan ikkunasta. Tällä kertaa söimme pöydässä kahdestaan ja joimme vain vettä, koska seuraava pysäkki myöhään illalla olisi meidän.
Sjervøyn sataman jälkeen sää muuttui sumuiseksi, eikä ulkona halunnut olla.
Kävimme katsomassa, että kirjastossa oli aloitettu uusi palapeli, mutta emme enää tehneet sitä.
Kävimme infossa kysymässä miten laivasta poistutaan auton kanssa. Saimme luvan mennä molemmat yhdessä matkalaukun kanssa autokannelle, kun se avautuu satamassa. Autokannella hyttikortit luetaan vielä kerran poistuttaessa.
Istuimme odottamassa laivassa keulassa sisällä perille pääsyä. Äkkiä ilmoitettiin, että kaikki kannelle vilkuttamaan vastaan tulevalle Hurtigruten-laivalle. Mekin menimme. Kyllä sitä kovaäänistä tööttäilyn määrää riitti puolin ja toisin. Jotain jonkun vilkutus-ennätyksen yrityksestä oli myös kuulutuksessa, ja kannella olisi saanut ostaa kuohuvaa ja sai maistaa ilmaiseksi jotain kalaisaa. Sää oli edelleen sumuinen ja viileä.
Käytin pitkän ajan etsiessä mihin menemme yöksi Tromssan jälkeen, kun lähdemme Senjan saarta kohti ja luin lisää lautasta sinne. Mieheni etsi tietoa Tromssan pysäköinnistä.
Tromsø eli suomeksi Tromssan satama oli seuraava klo 23.45 eli meidän poistumispaikka. Kävimme vielä kannella katsomassa, kun lähestyimme satamaa ja ajoimme korkean sillan ali. Ishavskatedralen eli jäämerenkirkko oli hienosti valaistu vastarannalla.
Menimme ajoissa autokannen oven luo muiden odottajien kanssa jonoon. Lopulta pääsimme autoon, avain oli tuulilasilla ja ovet lukitsematta ja kuskin penkin päällä suojamuovi. Ajoimme laivasta ulos. Ulkona oli jo hämärää. Heti vieressä oli hotellimme Scandicin pysäköintipaikka, ajoimme siihen ja käynnistimme easyparkilla pysäköinnin. Tromssan luolien pysäköintihallit ovat paljon kalliimpia, 40 euroa yö.
Harmillisesti korvatulpille tuli taas käyttöä, kun ulkona baari soitti musiikkia lauantai-illan kunniaksi ulkona. Olimme hotellissa kaksi yöyä, sunnuntaina musiikkia ei onneksi ollut.
Ei juurikaan ajokilometrejä.
Tänään olisi tarkoitus suunnata rajan yli Norjaan ja ajaa Kirkkoniemelle eli Kirkenesiin, josta meillä oli Scandic-hotelli varattu.
Aamulla ennen aamupalan alkamista kiersimme Tankavaaran hotellin pihapiirissä katsomassa kullanhuuhdontaan liittyvää rekvisiittaa. Täällä pääsisi opastetulle kullanhuuhdonta-retkelle.
Hotellin pihalla käyskenteli poroja, mikä tuntui todella oudolta. Ne hakevat varjoa ja suojaa ötököiltä.
Klo 9 jälkeen matka jatkui ja ajoimme autolla puolen tunnin päässä olevalle Kaunispään huipulle. Poroja on keskellä autotietä siellä täällä, joten ajaessa lapissa saa olla tarkkana, jalka lähellä jarrupoljinta.
Kaunispään huipulle parkkipaikalle, Saariselän laskettelurinteen yläasemalle, pääsee tosiaan ajamaan autolla. Täällä olevan talon luona lenteli paljon räystäspääskyjä.
Kävimme kiipeämässä Kaunispään huipun lintutornissa ja kävelimme ulkona ihastelemassa lapin maisemia. Täällä oli muitakin ihmisiä, ja selvästi täällä oli yöpynyt useampi matkailuauto.
Sitten ajettiin puoli tuntia Ivaloon. Ladattiin autoa ja samalla käytiin täydentämässä juomia auton jääkaappiin.
Jatkettiin puolisen tuntia Inariin. Matkalla Inarijärven päällä oli kaunis sumu, jota pysähdyttiin ihastelemaan yhdellä levikkeellä. Inarijärvi on Suomen kolmanneksi suurin järvi.
Käytiin piipahtamassa lähellä olevalla Jäniskoskella. Lyhyt kävelyretki parkkipaikalta alamäkeen. Hieno riippusilta ja koski pauhaa. Takaisin pääsi kävellen parkkipaikalle toistakin reittiä ylämäkeen, vaikka se ei ollut mainittu opaskylteissä, jolloin lenkistä sai ympyränmuotoisen. Sää oli utuinen ja oli 19 astetta lämmintä. Mukavaa, kun ei tullut liian kuuma.
Inarissa ladattiin taas autoa, haettiin samalla kaupasta jäätelöä ja käveltiin lähelle Inarijärven rantaan, Varissaarten eteläpuolelle. Siellä oli pieni laituri.
Pysähdyttiin seuraavaksi, 1 tunti 25 minuutin päästä, Sevettijärven uimarannalla. Ei ole kunnollista parkkipaikkaa vaan auto piti jättää tien sivuun. Aurinko paistoi taas lämpimästi.
Pysähdyttiin pian uudestaan, 15 minuutin päästä, Kirakkajärvellä levikkeellä ja avattiin alkoholiton olut rannan luona. Aurinko kuumotti ja järvi oli tyyni.
Ajettiin Näätämöön, joka on juuri ennen Norjan rajaa, ja koska Näätämössä on täällä päin Suomen pohjoisimmat kaupat, niin piti sitten käydä katsomassa ja ostamassa pientä syötävää mukaan.
Sitten ajettiin rajan yli Norjaan. Heti näkyi pari autoa vastaan tulevien kaistalla paikoillaan ja ihmisiä ulkona ja näkyi poro, joka oli juuri nousemassa maasta ylös ja koikkelehtii sitten jalkaa ontuen pusikkoon. Eli kyllä niitä porokolareita sattuu.
Eväät syötiin seuraavaksi korkealla levikkeellä vuoren nyppylällä, josta oli upeat näköalat. Sitten kaupunkia kohti.
Lasketeltiin tietä alas Kirkkoniemeen eli Kirkenesiin, 50 minuutin matka Näätämöstä. Etsittiin ensin autolla mistä löytyy Hirtigruten-laivan satama, jonne huomenna pitää mennä. Ei ole mitenkään selkeästi merkitty, mutta ehkä löysimme oikean paikan.
Etsittiin Scandic-hotelli. Täällä sattuu juuri nyt olemaan Kirkkoniemipäivät ja meneillään on katumarkkinat ja osa kaduista on suljettu, mutta pääsimme kuitenkin hotellin eteen autolla. Sää oli tuulinen ja 19 asteinen ja tuntui oudon viileältä Suomen helteiden jälkeen.
Yritettiin etsiä ravintola, mutta pari hyvältä kuulostavaa kalaravintolaa oli kuuden jälkeen jo täynnä eikä mahduttu syömään. Pakko sitten tyytyä katumarkkinoiden antimiin. Jaettiin yksi iso kalaburgeriannos, jonka kanssa tuli sivussa puolukkahilloa sekä coleslawta. Myyjä yllättäen olikin suomalainen ja jutteli meille kaikenlaista. Jälkiruoaksi vielä toiselta kojulta churroja nutellakastikkeella, perinteistä suklaakastiketta ei tarjolla ollut.
Käveltiin hetki kaupungilla, bongataan kirkko.
Käytiin hotellin saunassa ja uima-altaassa, mutta ei tätä voinut kutsua saunaksi, oli mittarin mukaan noin 55 astetta lämpöä. Vettä sai heittää, mutta ekan kauhallisen jälkeen kiukaasta ei enää kuulunut juurikaan sihinää. Uitiin hetki espanjalaisperheen opettaessa vieressä taaperoa uimaan, ja sitten oli aika vetäytyä nukkumaan. Katumarkkinoista tuli musiikkia pitkälle yöhön. Onneksi oli korvatulpat mukana.
Ajokilometrit: noin 300 km.
Aamulla klo 9 Oulussa oli jo 27 astetta lämmintä. Latasimme autoa hidaslaturilla samalla kun kävimme Verkkokaupassa noutamassa tilauksessa olleet pienet kiikarit. Ensin piti odottaa, että kauppa aukesi.
Ajettiin noin 1 tunti 20 minuuttia Kemiin. Ladattiin autoa samalla kun syötiin lounas Prismasta.
Ajettiin noin puolitoista tuntia Rovaniemelle. Siellä jaloittelemme Kasvitieteellisessä puistossa Arktikum museon luona auton ollessa museon parkkipaikalla. Museoon ei pääse vessaan ilman museolipun ostoa.
Jatkamme Sodankylään, puolitoista tuntia ajomatkaa. Latasimme taas autoa, söimme jäätelöt ja kävelimme joelle, josta pääsee pienelle saarelle, jossa pitkospuita ja laiturirakennelmaa, Jeesiöjoen virkistysalue nimeltään.
Katsoimme säätiedotteista, että tänään vielä pohjoisempana olisi viileämpi päivä hellepäivien välissä, joten päätimme jatkaa vielä matkaa pohjoiseen päin.
Ja tosiaan, lämpötila putosi Sodankylän jälkeen 28 asteesta 22 asteeseen. Ihanaa. Satoikin vähän.
Sopivalla etäisyydellä jäädä yöksi olisi Tankavaara, kullanhuuhdonta-alueella oleva hotelli, puolentoista tunnin ajomatkan päässä Sodankylästä. Kävimme ensin hotellin tyhjässä ravintolassa syömässä ja vähän katsomassa paikkoja ja sitten päätimme jäädä myös yöksi uudelta puulta tuoksuvaan hiljaiseen rivitaloon. Saimme jopa ennen päätöstä jäädä yöksi käydä katsomassa huoneessa, onko siellä liian kuuma. Ei ollut, koska tänään täällä ei ole ollut hellettä.
Ajokilometrit: noin 450 km.
Auto kulutti ilmastointiin yön aikana 3% sähköä. Hankala vain se, että tätä on mahdollista säätää pitämään autossa 22 astetta, joten vähän liian lämmintä oli nukkua makuupussissa. Hellejaksona ei ulkolämpötilakaan yöllä laskenut paljoa ja tosiaan ainut tapa vaihtaa ilma autossa oli pitää automaatti-ilmastointi aikataulusäädetysti päällä noin 4-5 kertaa yön aikana.
Aamulla nousimme jo ennen seitsemää ja ulkona oli jo 19-20 astetta. Lähdimme saman tien ajamaan kohti Vaasaa noin tunnin matkan. Siellä ostimme aamupalaa marketista samalla kun latasimme autoa.
Matka jatkui piipahduksella puolen tunnin ajomatkan päähän Vöyrille, KAJ-yhtyeen synnyinpaikkakunnalle. Valitettavasti ulkona satoi juuri silloin kaatamalla vettä, joten ajoimme vain hiukan kylässä ja kävimme pysähtymässä hetkeksi kirkon luona.
Seuraavaksi Kokkolaan reilun tunnin ajomatka, jossa latasimme taas autoa Prisman pikalatauksessa. Järkevin on laittaa auto hidaslataukseen silloin, kun tietää tekevänsä jotain samaan aikaan, esimerkiksi kun käy jossain tai syö jotain, eli käyttää auton paikallaanoloaika hyödyksi. Pikalatausta käyttää silloin, jos esimerkiksi vain piipahtaa marketissa.
Kävimme myös syömässä Kokkolassa Vohvelikahvilassa, jossa jaoimme yhden sienivohvelin ja yhden mansikkaisen jäätelö-kermavohvelin. Kiersimme vähän myös vanhoja Kokkolan kortteleita eli Neristan aluetta.
Ajoimme käymään seuraavaksi 45 minuutin päähän Ohtakarilla. Tie päättyy heti saareen ajettaessa. Ei jääty sinne parkkiin vaan käännyimme takaisin ja piipahdimme katsomassa Ohtakarin uimarannalla.
Sitten taas kohti pohjoista ja 45 minuutin ajomatkan jälkeen kävimme vielä Kalajoen hiekkasärkillä kävelemässä yhden särkän lähes päätyyn asti. Erikoinen paikka. Sää helteinen joten kävellessä tuli hiki, mutta ei käyty uimassa, tavaratkin olivat autossa.
Varasimme yöpaikan Ouluun Scandiciin, jonne ajoimme seuraavaksi 2,5 tuntia.
Kävimme syömässä illalla hampurilaiset Kauppuri 5-ravintolassa. Sitten kävelimme vielä tutustumassa Oulua ympäriinsä ja ostimme jäätelöt. Sää oli helteinen.
Ajokilometrit: noin 425 km.
